Janne Hakkarainen

…joka puolella kokouksia, hiiola hiiola hei!

Aikatauluton hiihtolomaviikko on yllättänyt minut täysin. Minun ei tarvitse mennä oikeastaan minnekään.

Viime viikolla osallistuin sekä Oulun vihreiden nuorten hallituksen että kunnallisohjelmatyöryhmän kokoukseen, Maan ystävien lumiukkotempaukseen ja ylioppilaskunnan edustajistolle järjestettyyn seminaariin, jonka jälkeen järjestettiin vielä edustajistositsit. Sitseille osallistuminen tuntui jälkikäteen erityisen huonolta ratkaisulta istuessani hammaslääkärin hoitotuolilla juurihoidossa seuraavana aamuna.

Hiihtolomaviikon ensimmäisenä päivänä olen katsonut YLE:n Elävästä arkistosta Hannu Karpon dokumentteja vuosikymmenten varrelta, vanhoja lastenohjelmia YouTubesta, lukenut paljon lehtiä ja kuunnellut Leevi and the Leavingsia.

En ole oikein vieläkään sisäistänyt, että minulla ei ole mitään järjestöllisiä velvotteita tällä viikolla ja että minun ei tarvitse olla pää kolmantena jalkana ryntäilemässä paniikinomaisesti paikasta toiseen.

Hiihtolomaviikon suoma vapaa-aika on saanut minut päättämään, että jatkossa aion hiukan rajoittaa osallistumisiani erilaisiin tapahtumiin. Suosittelen samaa lämpimästi muillekin. Oulun vihreissä nuorissa aion käyttää puheenjohtajan delegointivaltaa yhä enemmän. Yhden ihmisen tehtävänä ei ole venyttää itseään uupumisen partaalle.

Jos haluaa saada selkeän kokonaiskuvan siitä, mitä me kaupungin tasa-arvotoimikunnassa oikein teemme, suosittelen lukemaan tasa-arvotoimikunnan puheenjohtaja Juha Jäälinojan kolumnin 2.2. ilmestyneestä Forum24-lehdestä. Kävin juuri noutamassa yhden kappaleen kyseistä julkaisua lehtiroskiksesta, koska ilmaisjakelulehdet salliva mainoskielto johtaa sattumanvaraiseen ilmaisjakelulehtien saamiseen.

Kolumnissa mainitaan, että taloustaantuma on vaikuttanut myös kunnalliseen tasa-arvotyöhön, mikä ei yllättäne ketään. Jokainen hallintokunta, joka työllistää vähintään 30 työntekijää, on kuitenkin velvoitettu laatimaan tasa-arvosuunnitelma ja pitämään se ajantasalla. Monien hallintokuntien tasa-arvosuunnitelmia ei ole päivitetty vuosikausiin. Lisäksi ajatus tasa-arvotyön sisällyttämisestä kaupungin henkilöstökoulutusohjelmaan on jäänyt taka-alalle hallintokuntien keskittyessä taloutensa tasapainottamiseen.

Kovien arvojen voittokulku pehmeiden arvojen kustannuksella ei ole minun mieleeni. Tasa-arvolaki velvoittaa yli 30 ihmistä työllistävät työnantajat tekemään tasa-arvosuunnitelman, eikä laki katso lompakkoa. Lisäksi suunnitelmat täytyisi tosiaan pitää ajantasalla…

Tasa-arvotyöstä säästäminen on mielestäni kuin omaa jalkaansa sahaisi: Olen puhunut aiemmin siitä, miten tasa-arvoinen ja yhdenvertainen kunta on houkutteleva ja miellyttävä työnantaja, mikä mitä todennäköisimmin näkyy myös työn tuloksissa. Juha mainitseekin kolumnissaan, että tasa-arvo palvelee myös työn tuottavuuden kehittämistä. Kukapa voisikaan olla tuottava työpaikalla, jossa ihmisiä kohdellaan epätasa-arvoisesti?

Oululaisessa tasa-arvopolitiikassa on kuitenkin tapahtunut kehitystä: tasa-arvoa ei enää ymmärretä vain sen suppeimmassa merkityksessä miesten ja naisten välisenä tasa-arvona. Aiomme keskittyä jatkossa myös muihin yhdenvertaisuusnäkökulmiin ja toiminnallisen tasa-arvon kehittämiseen. Toiminnallisella tasa-arvolla viitataan yksinkertaisesti siihen, että kaupunkilaisia kohdellaan tasa-arvoisesti ja yhdenvertaisesti kaikessa kaupungin toiminnassa.

Täydellistä tasa-arvoa – tai ylipäänsä täydellistä maailmaa – emme tule saavuttamaan käytännön tasolla koskaan, mikä ei kuitenkaan saa tarkoittaa sitä, ettemmekö tähtäisi siihen.

Maakuntahallitus on hyväksynyt Hanhikiven ydinvoimalaa koskevan maakuntakaavaehdotuksen ja esittää maanantaina 22.2. maakuntavaltuustolle kaavan hyväksymistä. Oulun vaalipiirin Vihreät, Oulun seudun Vihreät naiset sekä Oulun vihreät nuoret lähettivät useisiin eri medioihin kannanoton, jonka ainakin Oulu-lehti on julkaissut. Kannanotossa mainitusta Laguna-hankkeesta voi lukea Suomen kuvalehdestä.

Ydinvoiman rakentaminen on lyhytnäköistä ja edesvastuutonta

(Julkaistu Oulu-lehden mielipidepalstalla 21.02.2010)

Oulun vaalipiirin Vihreät, Oulun seudun Vihreät naiset sekä Oulun vihreät nuoret vastustavat Fennovoiman aikeita rakentaa Pyhäjoen Hanhikivenniemeen ydinvoimala. Edustajamme maakuntahallituksessa jätti kaavamuutosta puoltavaan esitykseen eriävän mielipiteensä 25.1.

Hanhikiven ydinvoimala todennäköisesti hankaloittaisi toteutuessaan Pyhäjärven kaivokseen suunniteltua, eurooppalaisen astrohiukkasfysiikan merkittävintä neutriinotutkimusta, koska sen aiheuttama taustasäteily häiritsisi 140 kilometrin päässä, maan uumenissa olevia mittauslaitteita.

Ydinvoimalahankkeesta tehdyn YVA:n ja lisäselvitysten mukaan ydinvoimalan lauhdevedet järkyttäisivät Hanhikiven edustalla hyvin säilynyttä ja hyvin herkkää vesiekosysteemiä eli käytännössä rehevöittäisivät lähialueiden vesistöä ja rantoja, millä puolestaan olisi dramaattisia vaikutuksia etenkin alueen uhanalaisiin kasvilajeihin.

Hanhikiven alueella – eli suunnitellun ydinvoimalan välittömällä vaikutusalueella – on useita luonnonsuojelullisesti tärkeitä kohteita. Hanhikivenniemi edustaa äärimmäisen uhanalaiseksi määriteltyä luontotyyppiä, joka hankkeen toteutuessa menettäisi merkityksensä yhtenäisenä, luonnon monimuotoisuuden kannalta erittäin merkittävänä kokonaisuutena.

Lisäksi alue on luokiteltu arktisen linnuston päämuuttoreitillä sijaitsevaksi, kansallisesti ja kansainvälisesti merkittäväksi lintualueeksi, jolla esiintyy myös useita uhanalaisia lintulajeja.

Hanhikiveen ydinvoimalaa haikailevalla Fennovoimalla ei myöskään ole loppusijoituspaikkaa tiedossa ydinjätteelle.

Meneillään oleva Olkiluoto 3 -ydinvoimalan loputtomiin venähtänyt rakennusprojekti on selvästi osoittanut, ettei voimalan rakennus juurikaan työllistä paikallisia.

Itse asiassa suurin osa urakoista on mennyt ulkomaisille yhtiöille, jotka ovat tuoneet maahan omat työntekijänsä.

Lisäydinvoiman rakentaminen maahamme on erittäin lyhytnäköistä ja edesvastuutonta: aivan kuin pakastaisi mansikat karoineen, koska ei viitsi perata niitä, ja jättäisi ne perinnöksi lapsilleen, eli jonkun toisen huoleksi.

Paula Pohjanrinne
puheenjohtaja, Oulun vaalipiirin Vihreät ry

Satu Haapanen
puheenjohtaja, Oulun seudun Vihreät naiset ry

Janne Hakkarainen,
puheenjohtaja, Oulun vihreät nuoret ry

Työministeri Anni Sinnemäki vieraili Oulussa maanantaina. Työ- ja elinkeinotoimistossa järjestetyssä tilaisuudessa Anni puhui työllistymisen uusista haasteista: erityisesti nuorten kasvava työttömyys on erittäin huolestuttavaa.

Minulle tuli hiukan yllätyksenä, että esimerkiksi ammattitutkinnon suorittaneista työttömistä tällä hetkellä erityisesti sähköalan ihmisillä on hankalaa löytää töitä.

Keskustelu aloituspaikoista on erityisen ongelmallista: nuorten työttömyyttä pystyttäisiin ehkäisemään lisäämällä tai vähentämällä aloituspaikkoja tietyissä koulutusohjelmissa. Ongelmia on ainakin kaksi: ensimmäinen liittyy ennustettavuuden hankaluuteen. Esimerkiksi medianomeja koulutetaan paljon, koska media-alan ajateltiin työllistävän huomattavasti enemmän kuin se nyt työllistää. Toinen ongelma on aluepoliittinen: oma koulu on erityisesti pienelle kunnalle tärkeä.

Oulun vaalipiirin vihreiden järjestöjen puheenjohtajat oli kutsuttu tilaisuuden jälkeen päivälliselle työministerin kanssa, joten minä olin paikalla nuorten edustajana. Oulun vihreiden nuorten hallituksen ohjeistuksen mukaan pidättäydyin alkoholin nauttimisesta tapaamisen aikana. Tämä oli tosin helppoa, koska ruokajuomaksi tarjoiltiin vettä.

Olin koonnut muutamia ajatuksia, joita ajattelin Annille esittää. Huomasin kuitenkin Annin jo ajattelevan kanssani samoin, mikä toisaalta ei ollut kovinkaan yllättävää: Vihreiden perustulomalli ratkaisisi useita ongelmia samalla kertaa. Opiskelijat voisivat keskittyä työnteon sijasta täyspäiväisesti opiskeluun, mikä taas johtaisi työurien pitenemiseen opiskeluajan lyhentyessä. Henkilökohtaisesti olen aivan erityisen huolestunut ensi kesän työtilanteestani: olisi ikävää syödä ja elää opintolainalla.

Lauantaina vihreät valtuutetut, varavaltuutut ja luottamushenkilöt jalkautuivat kaupungin keskustaan kutsumaan ihmisiä vihreiden sunnuntaina järjestämille ystävänpäiväkahveille. Katukuvassa näkyneet vihreät ilmapallot olivat siis lähtöisin meiltä.

“Saako kunnallispoliitikkosetä antaa ilmapallon?“
“Joo! Oot tosi kiva setä!“
“Muista tämä hetki 15 vuoden päästä…“

Sunnuntaina paikalle ilmaantui mukavasti vihreitä luottamushenkilöitä ja vihreästä politiikasta kiinnostuneita kuntalaisia.

Valitettavasti tapahtuma järjestettiin samanaikaisesti kaupunginkirjastolla järjestetyn ydinvoimatilaisuuden kanssa. Ystävänpäivä on suosittu päivämäärä erilaisten toimijoiden tapahtumille. Koska ystävänpäiväkahveille oli varattu laskiaispullia melko reilusti, keksimme Pekka Penin kanssa lähteä jakamaan laskiaispullia ydinvoimakeskustelusta kiinnostuneille. Pullia meni yhteensä viisi lavallista: Pullat maistuivat hyvin niin Lyly Rajalle, Erkki Pulliaiselle kuin Pentti Tiusasellekin. Ystävänpäivän hengessä jaoimme pullia tasapuolisesti kaikille ydinvoimakannasta riippumatta.

Huomenna 15.2. Anni Sinnemäki saapuu Ouluun puhumaan työllisyydestä. Tapahtuma järjestetään Työ- ja elinkeinotoimiston auditoriossa, osoitteessa Torikatu 34-40. Tapahtuma alkaa kello 17.00, kahvitarjoilu aloitetaan puolta tuntia aikaisemmin. Odotan työministerin tapaamista mielenkiinnolla. Alueen vihreiden paikallisjärjestöjen puheenjohtajat on kutsuttu syömään tilaisuuden jälkeen Annin kanssa, ja Oulun vihreiden nuorten edustajana minäkin olen menossa mukana.

Lyhyestä virsi kaunis: kirjoitin Oulun vihreiden nuorten edustajistoblogiin lyhyen selvityksen viime kokouksen päätöksistä.

Lisäksi Kaleva julkaisi tänään Otto Simolan ja Salla Kankaan mainion vastineen halal-teurastuksesta ja länsimaisesta teholihantuotannosta.

Oikeusministeriön rasistisia rikoksia ja niiden rankaisua pohtinut työryhmä heitti ilmoille ajatuksen, joka kuulostaa pelottavalta. Minä, Pekka Peni ja Oulun Kokoomuksen Nuorten Henri Heikkinen kirjoitimme yhdessä mielipiteen asiasta, jossa olimme tällä kertaa harvinaisen samaa mieltä.

Sanomme ei ajatusrikoksille!

(Julkaistu Forum24-lehdessä 4.2.2010.)

George Orwell lanseerasi käsitteen “ajatusrikos” teoksessaan Vuonna 1984. Kirjassa hallitus pyrkii kontrolloimaan sekä kansalaisten toimia että ajatuksia. Nyt ajatusrikokset yritetään tuoda osaksi lainsäädäntöämme.

Oikeusministeriön rasistisia rikoksia ja niiden rankaisua pohtinut työryhmä palautti 19.1. mietintönsä oikeusministeriölle. Mietinnön esittämät ehdotukset ovat vastoin oikeusvaltion periaatteita sekä demokratialle välttämätöntä sananvapautta. Työryhmän tarkoitus on varmasti ollut hyvä, mutta lopputulos valitettavasti ei.

Sananvapauden tärkein periaate on, että kaikki mielipiteet ja ajatukset on voitava tuoda julki ilman rangaistusta – olivatpa ne sitten miten vastenmielisiä tahansa. Täytyy muistaa, että demokratiaan olennaisena osana kuuluva sanavapaus on kaksisuuntaista ja parhaiten perusteeton kritiikki ja ennakkoluulot kuolevat niistä avoimesti puhuttaessa. Yhteiskunnallisen kritiikin kieltäminen ainoastaan edesauttaa sensuurin uhriksi joutuvien asiaa tehden heistä kansan silmissä marttyyreitä.

Oikeusministeriön asettama työryhmä esittää, että rasistisen materiaalin “yleisön saataville asettaminen“ tulisi laittomaksi. Julkisuudessa esillä olleen linkittämisen lisäksi tämä selvästi koskisi myös esimerkiksi kirjakauppoja ja kirjastoja.

Lisäksi työryhmämietinnössä ehdotetaan rikosoikeudellisen vastuun ulottamista oikeushenkilölle. Käytännössä tämä merkitsisi sitä, että esimerkiksi sanomalehdet olisivat rikosoikeudellisessa vastuussa käyttäjien keskustelupalstoilleen kirjoittamista asioista. Työryhmä perustelee tätä sillä, että oikeushenkilön rikosoikeudellinen rankaiseminen tulisi vain harvoin kyseeseen. Siitä huolimatta tämä tarkoittaisi de facto ennakkosensuuria kaikelle sananvapauden Mekassa – Internetissä – julkaistavalle materiaalille. Tällaista ihmisoikeuksien polkemista harjoittavat esimerkiksi Kiina ja Pohjois-Korea. Ikävä kyllä näyttää siltä, että myös Suomi on liittymässä tähän jaloon joukkoon.

Myös laittoman materiaalin määritelmää ollaan laajentamassa, kuvat mainitaan erikseen – pilapiirtäjät varokaa! – ja tieteelle, taiteelle ja journalismille halutaan tiukkoja, mutta epämääräisiä, vaikeasti ennakoitavia rajoja. Mietinnössä mm todetaan, että mikäli taidetta ”ei voida pitää tehtynä aidosti taiteellisista lähtökohdista”, ei lainsäädännössä turvattu taiteen vapaus tällaista taidetta koskisi. Ne maat, joissa valtiovalta määrittelee, mikä on taidetta ja mikä ei, eivät ole demokratioita!

Lainsäätäjät voisivat kokeeksi korvata esityksestään rasismin esimerkiksi kommunismilla tai jollain muulla aatteella ja miettiä mitä ovat tekemässä. Mielestämme sananvapautta ei voida pilkkoa osiin, sillä silloin sananvapaus lakkaa helposti olemasta ja toivommekin, että viimeistään eduskunta hylkää tällaisen perustuslakia vastaan sotivan, jo itsessään laittoman lakiesityksen säilyttäen Suomen oikeusvaltiona.

Janne Hakkarainen ja Pekka Peni
Oulun vihreät nuoret

Henri Heikkinen
Oulun Kokoomuksen Nuoret

Lähetin kuluneella viikolla mielipidekirjoituksen Kalevaan. Tänään ilokseni huomasin, että kirjoitukseni oli julkaistu tänään. Liitän kirjoitukseni blogiini luettavaksi ja kommentoitavaksi. Yleisenä linkkivinkkinä tosin voisin mainita, että Kalevan näköislehti on näköjään nykyään ilmainen.

Tunkkaiset sukupuoliroolit ahdistavat

(Julkaistu Kalevan mielipidepalstalla 31.1.2010)

Vanhentuneet sukupuoliroolit ahdistavat useita nuoria aikuisia jokapäiväisessä elämässä. Nuorten naisten pätkätyöt, nuorten miesten syrjäytyminen, isien heikko asema huoltajuuskiistoissa ja naisten alhaisempi palkka ovat kaikki seurausta ahtaista sukupuolirooleista.

Sukupuoliroolien murtaminen tarkoittaa valinnanvapauden edistämistä eli käytännössä sitä, että ihmisiä kohdellaan yksilöinä ja että jokaisen annetaan tehdä itse omat valintansa.

Perinteiset sukupuoliroolit ja ihmisten pakottaminen tiukkoihin muotteihin rajoittavat kaikkien osapuolten elämää. Todennäköisesti kaikki pystyvät löytämään yhdistävän tekijän perinteisen mies ei saa itkeä -kasvatuksen ja miesten korkeiden itsemurhalukujen välillä.

Vanhentuneet sukupuoliroolit läpileikkaavat koko suomalaisen yhteiskunnan. Esimerkiksi keskustan puheenjohtajapelissä Paula Lehtomäki vetosi hyväksytysti siihen, että äitiyden ja puolueen puheenjohtajuuden yhdistäminen on liian vaikeaa.

Kuitenkin samaan aikaan puolueen puheenjohtajuuden ja isyyden yhdistäminen onnistuu esimerkiksi Jyrki Kataiselta mainiosti kenenkään kyseenalaistamatta asiaa. Perheasiat otetaan keskusteluun mukaan yleensä vain naispoliitikkojen kohdalla.

On jokaisen oma asia tehdä omat valintansa. Tärkeää kuitenkin olisi sallia kaikille yhtäläiset mahdollisuudet päätöksiinsä. Harva miespoliitikko jättäytyy poliittisista tehtävistä perhesyihin vedoten, koska he haluavat välttää leimautumista. Ongelma pohjautuu loppujen lopuksi siihen, että feminiiniset miehet ja maskuliiniset naiset herättävät epäilystä, koska he poikkeavat perinteisenä pidetystä kaavasta.

Valinnanvapaus tarkoittaa luonnollisesti myös sitä, että ihminen saa elää niin sukupuoliroolittunutta elämää kuin haluaa. Kysymys on tällöin omasta tietoisesta valinnasta, eikä yhteiskunnan painostuksesta.

Ihanteellisessa valtiossa lainsäädäntö on täysin sukupuolineutraalia. Erityisiä ongelmakohtia Suomessa ovat asevelvollisuus- ja avioliittolainsäädäntö. Vaikka ihmisten yhdenvertaisuus lain edessä on kirjattu perustuslakiin, se ei valitettavasti ole arkitodellisuutta.

Janne Hakkarainen
puheenjohtaja
Oulun vihreät nuoret ry

Oulun kaupunginvaltuusto päätti eilen lisätä 181 000 euron korotuksen joukkoliikennemäärärahaan. Joukkoliikennemäärärahaa käytetään pääosin erilaisiin alennuksiin: muun muassa Oulu-, nuoriso-, opiskelija-, seutulippuihin. Ilmaiseksi matkustavat invalidit, sotaveteraanit, lastenvaunujen saattajat ja pyörätuolin käyttäjät.

Vuoden 2009 joukkoliikennemääräraha ei riitä kattamaan myönnettyjä etuisuuksia. Kaupunginhallitus kehottaa teknistä lautakuntaa tekemään linjauksia, jotta vuoden 2010 joukkoliikennemäärärahaa ei ylitetä.

Mitä teknisen lautakunnan sitten tulisi keksiä? Keinoja, joilla saadaan yhä harvemmat opiskelijat, nuoret, veteraanit ja invalidit käyttämään joukkoliikennettä?

Oululainen tapa järjestää joukkoliikenne on järjetön. En keksi mitään muuta syytä kuin sen, että joukkoliikennettä ei arvosteta ja että sitä pidetään vain köyhien, opiskelijoiden ja muun kurjaliston tarvitsemana välttämättömänä pahana. Joukkoliikenteeseen täytyisi panostaa enemmän!

Arvomaailmaerot näyttäytyivät eilisessä kaupunginvaltuuston kokouksessa selvästi. Kovien pakkasten aikaan liikenteen päästöt jäivät ilmakehässä tavallista alemmas, jolloin kaupungin keskustassa ilmanlaatu muuttui harvinaisen huonoksi. Oulussa lapsia ja vanhuksia kehotettiin pysymään sisätiloissa.

Vihreiden Juha Markkola huomautti, että useilla muilla paikkakunnilla vastaavanlaisissa tilanteissa ihmisiä on kehotettu välttämään turhaa yksityisautoilua. Purin hammasta kuullessani turhautuneen välihuudon: “Mutta siellä oli 30 astetta pakkasta!“

Niin – ei lapsilla, vanhuksilla ja hengityselinsairauksista kärsivillä niin väliä, kunhan minä pääsen liikkumaan suoraan ovelta ovelle. Mieleni teki huomauttaa, ettei meillä joukkoliikenteestä riippuvaisilla köyhälistön edustajilla ole edes mahdollisuutta valita toisin. Minua pakkaset eivät haitanneet – tosin linja-autopysäkillä seisoessani muistutin jo hiukan Michelin-ukkoa.

Oululainen joukkoliikenne täytyisikin saada raiteille(en).