Kirjoitukset
Tälle sivulle olen koonnut julkaistut kirjoitukseni. Muutamat niistä on kirjoitettu yhdessä muiden ihmisten kanssa. Muita kirjoituksiani voi lukea aina kyllästymiseen asti blogissani.
Ydinvoiman rakentaminen on lyhytnäköistä ja edesvastuutonta
(Julkaistu Oulu-lehden mielipidepalstalla 21.02.2010)
Oulun vaalipiirin Vihreät, Oulun seudun Vihreät naiset sekä Oulun vihreät nuoret vastustavat Fennovoiman aikeita rakentaa Pyhäjoen Hanhikivenniemeen ydinvoimala. Edustajamme maakuntahallituksessa jätti kaavamuutosta puoltavaan esitykseen eriävän mielipiteensä 25.1.
Hanhikiven ydinvoimala todennäköisesti hankaloittaisi toteutuessaan Pyhäjärven kaivokseen suunniteltua, eurooppalaisen astrohiukkasfysiikan merkittävintä neutriinotutkimusta, koska sen aiheuttama taustasäteily häiritsisi 140 kilometrin päässä, maan uumenissa olevia mittauslaitteita.
Ydinvoimalahankkeesta tehdyn YVA:n ja lisäselvitysten mukaan ydinvoimalan lauhdevedet järkyttäisivät Hanhikiven edustalla hyvin säilynyttä ja hyvin herkkää vesiekosysteemiä eli käytännössä rehevöittäisivät lähialueiden vesistöä ja rantoja, millä puolestaan olisi dramaattisia vaikutuksia etenkin alueen uhanalaisiin kasvilajeihin.
Hanhikiven alueella – eli suunnitellun ydinvoimalan välittömällä vaikutusalueella – on useita luonnonsuojelullisesti tärkeitä kohteita. Hanhikivenniemi edustaa äärimmäisen uhanalaiseksi määriteltyä luontotyyppiä, joka hankkeen toteutuessa menettäisi merkityksensä yhtenäisenä, luonnon monimuotoisuuden kannalta erittäin merkittävänä kokonaisuutena.
Lisäksi alue on luokiteltu arktisen linnuston päämuuttoreitillä sijaitsevaksi, kansallisesti ja kansainvälisesti merkittäväksi lintualueeksi, jolla esiintyy myös useita uhanalaisia lintulajeja.
Hanhikiveen ydinvoimalaa haikailevalla Fennovoimalla ei myöskään ole loppusijoituspaikkaa tiedossa ydinjätteelle.
Meneillään oleva Olkiluoto 3 -ydinvoimalan loputtomiin venähtänyt rakennusprojekti on selvästi osoittanut, ettei voimalan rakennus juurikaan työllistä paikallisia.
Itse asiassa suurin osa urakoista on mennyt ulkomaisille yhtiöille, jotka ovat tuoneet maahan omat työntekijänsä.
Lisäydinvoiman rakentaminen maahamme on erittäin lyhytnäköistä ja edesvastuutonta: aivan kuin pakastaisi mansikat karoineen, koska ei viitsi perata niitä, ja jättäisi ne perinnöksi lapsilleen, eli jonkun toisen huoleksi.
Paula Pohjanrinne
puheenjohtaja, Oulun vaalipiirin Vihreät ry
Satu Haapanen
puheenjohtaja, Oulun seudun Vihreät naiset ry
Janne Hakkarainen,
puheenjohtaja, Oulun vihreät nuoret ry
Millaista rakkautta täällä sallitaan?
(Julkaistu Kalevan mielipidepalstalla 18.02.2010)
Kiimingin kirkkoherra Pauli Niemelä ilmaisee 10.2. (Kaleva 10.2./Alakerta) huolensa avioliiton tilasta ja samalla tuo esille seksuaalisen ja sukupuolisen moninaisuuden kyseenalaisessa valossa.
Allekirjoittaneet ovat sitä mieltä, että avioliitto on sekä yhteinen sopimus että yhteiskunnan tunnustus aikuisten henkilöiden keskinäiselle sitoutumiselle.
Avioliiton tulisikin olla yhdenvertainen, eli sukupuolineutraali. Vain tällöin saavutettaisiin aidosti sellainen tilanne, jossa kukaan ei ole toisen luokan kansalainen.
Kirkon roolia avioliiton mahdollistavana, juridisena toimijana tulisi tarkastella kriittisesti. Jos kirkon oppi kieltää samaa sukupuolta olevien vihkimisen, kirkolla on käsittääksemme perusteltu syy olla näin tekemättä, mutta tällöin kirkolta tulisi poistaa koko vihkimisoikeus.
Yhteiskuntamme ei saa sallia, että vihkiminen annetaan tehtäväksi sellaiselle taholle, joka ei sitä halua suoda kaikille. Voi myös perustellusti kysyä, onko kirkon tehtävä sittenkään suorittaa juridisia toimenpiteitä. Uskonnollinen siunaus voitanee hoitaa muullakin tavoin. Me haluamme, että yhteiskunnassamme avioliittoon olisivat oikeutettuja kaikki sitä haluavat, eivät pelkästään eri sukupuolta olevat pariskunnat.
Homoseksuaalisuuden – sen kummemmin kuin heteroseksuaalisuudenkaan – syitä ei ole kyetty osoittamaan aukottomasti. Väite siitä, että homoseksuaalien lapsuus olisi usein onneton, on täysin epäasiallinen, paikkansapitämätön ja loukkaava.
Ville Javanainen, Oulun Setan 1. varapuheenjohtaja
Janne Hakkarainen, Oulun vihreiden nuorten puheenjohtaja
Sanomme ei ajatusrikoksille!
(Julkaistu Forum24-lehdessä 4.2.2010)
George Orwell lanseerasi käsitteen “ajatusrikos” teoksessaan Vuonna 1984. Kirjassa hallitus pyrkii kontrolloimaan sekä kansalaisten toimia että ajatuksia. Nyt ajatusrikokset yritetään tuoda osaksi lainsäädäntöämme.
Oikeusministeriön rasistisia rikoksia ja niiden rankaisua pohtinut työryhmä palautti 19.1. mietintönsä oikeusministeriölle. Mietinnön esittämät ehdotukset ovat vastoin oikeusvaltion periaatteita sekä demokratialle välttämätöntä sananvapautta. Työryhmän tarkoitus on varmasti ollut hyvä, mutta lopputulos valitettavasti ei.
Sananvapauden tärkein periaate on, että kaikki mielipiteet ja ajatukset on voitava tuoda julki ilman rangaistusta – olivatpa ne sitten miten vastenmielisiä tahansa. Täytyy muistaa, että demokratiaan olennaisena osana kuuluva sanavapaus on kaksisuuntaista ja parhaiten perusteeton kritiikki ja ennakkoluulot kuolevat niistä avoimesti puhuttaessa. Yhteiskunnallisen kritiikin kieltäminen ainoastaan edesauttaa sensuurin uhriksi joutuvien asiaa tehden heistä kansan silmissä marttyyreitä.
Oikeusministeriön asettama työryhmä esittää, että rasistisen materiaalin “yleisön saataville asettaminen“ tulisi laittomaksi. Julkisuudessa esillä olleen linkittämisen lisäksi tämä selvästi koskisi myös esimerkiksi kirjakauppoja ja kirjastoja.
Lisäksi työryhmämietinnössä ehdotetaan rikosoikeudellisen vastuun ulottamista oikeushenkilölle. Käytännössä tämä merkitsisi sitä, että esimerkiksi sanomalehdet olisivat rikosoikeudellisessa vastuussa käyttäjien keskustelupalstoilleen kirjoittamista asioista. Työryhmä perustelee tätä sillä, että oikeushenkilön rikosoikeudellinen rankaiseminen tulisi vain harvoin kyseeseen. Siitä huolimatta tämä tarkoittaisi de facto ennakkosensuuria kaikelle sananvapauden Mekassa – Internetissä – julkaistavalle materiaalille. Tällaista ihmisoikeuksien polkemista harjoittavat esimerkiksi Kiina ja Pohjois-Korea. Ikävä kyllä näyttää siltä, että myös Suomi on liittymässä tähän jaloon joukkoon.
Myös laittoman materiaalin määritelmää ollaan laajentamassa, kuvat mainitaan erikseen – pilapiirtäjät varokaa! – ja tieteelle, taiteelle ja journalismille halutaan tiukkoja, mutta epämääräisiä, vaikeasti ennakoitavia rajoja. Mietinnössä muun muassa todetaan, että mikäli taidetta ”ei voida pitää tehtynä aidosti taiteellisista lähtökohdista”, ei lainsäädännössä turvattu taiteen vapaus tällaista taidetta koskisi. Ne maat, joissa valtiovalta määrittelee, mikä on taidetta ja mikä ei, eivät ole demokratioita!
Lainsäätäjät voisivat kokeeksi korvata esityksestään rasismin esimerkiksi kommunismilla tai jollain muulla aatteella ja miettiä mitä ovat tekemässä. Mielestämme sananvapautta ei voida pilkkoa osiin, sillä silloin sananvapaus lakkaa helposti olemasta ja toivommekin, että viimeistään eduskunta hylkää tällaisen perustuslakia vastaan sotivan, jo itsessään laittoman lakiesityksen säilyttäen Suomen oikeusvaltiona.
Janne Hakkarainen ja Pekka Peni
Oulun vihreät nuoret
Henri Heikkinen
Oulun Kokoomuksen nuoret
Tunkkaiset sukupuoliroolit ahdistavat
(Julkaistu Kalevan mielipidepalstalla 31.1.2010)
Vanhentuneet sukupuoliroolit ahdistavat useita nuoria aikuisia jokapäiväisessä elämässä. Nuorten naisten pätkätyöt, nuorten miesten syrjäytyminen, isien heikko asema huoltajuuskiistoissa ja naisten alhaisempi palkka ovat kaikki seurausta ahtaista sukupuolirooleista.
Sukupuoliroolien murtaminen tarkoittaa valinnanvapauden edistämistä eli käytännössä sitä, että ihmisiä kohdellaan yksilöinä ja että jokaisen annetaan tehdä itse omat valintansa.
Perinteiset sukupuoliroolit ja ihmisten pakottaminen tiukkoihin muotteihin rajoittavat kaikkien osapuolten elämää. Todennäköisesti kaikki pystyvät löytämään yhdistävän tekijän perinteisen mies ei saa itkeä -kasvatuksen ja miesten korkeiden itsemurhalukujen välillä.
Vanhentuneet sukupuoliroolit läpileikkaavat koko suomalaisen yhteiskunnan. Esimerkiksi keskustan puheenjohtajapelissä Paula Lehtomäki vetosi hyväksytysti siihen, että äitiyden ja puolueen puheenjohtajuuden yhdistäminen on liian vaikeaa.
Kuitenkin samaan aikaan puolueen puheenjohtajuuden ja isyyden yhdistäminen onnistuu esimerkiksi Jyrki Kataiselta mainiosti kenenkään kyseenalaistamatta asiaa. Perheasiat otetaan keskusteluun mukaan yleensä vain naispoliitikkojen kohdalla.
On jokaisen oma asia tehdä omat valintansa. Tärkeää kuitenkin olisi sallia kaikille yhtäläiset mahdollisuudet päätöksiinsä. Harva miespoliitikko jättäytyy poliittisista tehtävistä perhesyihin vedoten, koska he haluavat välttää leimautumista. Ongelma pohjautuu loppujen lopuksi siihen, että feminiiniset miehet ja maskuliiniset naiset herättävät epäilystä, koska he poikkeavat perinteisenä pidetystä kaavasta.
Valinnanvapaus tarkoittaa luonnollisesti myös sitä, että ihminen saa elää niin sukupuoliroolittunutta elämää kuin haluaa. Kysymys on tällöin omasta tietoisesta valinnasta, eikä yhteiskunnan painostuksesta.
Ihanteellisessa valtiossa lainsäädäntö on täysin sukupuolineutraalia. Erityisiä ongelmakohtia Suomessa ovat asevelvollisuus- ja avioliittolainsäädäntö. Vaikka ihmisten yhdenvertaisuus lain edessä on kirjattu perustuslakiin, se ei valitettavasti ole arkitodellisuutta.
Janne Hakkarainen
puheenjohtaja
Oulun vihreät nuoret ry
Palvelutaloihin paikkoja petipuuhiin
(Julkaistu Kalevan mielipidepalstalla 23.11.2009)
Ikääntyneiden ihmisten intiimeistä iloista ei paljoa puhuta. Ei, vaikka varmasti pitäisi. Seksuaalisuushan on olennainen osa jokaista ihmistä aina kehdosta hautaan.
Mitä varttuneemman väen sukupuoliseen kanssakäymiseen tulee, on tähän mennessä keskusteltu lähinnä siitä, että pariskunnat on sijoitettava samoihin palvelutaloihin. Tämän pitäisi olla itsestäänselvyys, mutta pelkkä saman katon alla asuminen ei kuitenkaan riitä. Myös elämänsä ehtoopuolelle ehtineillä tulisi olla oikeus elää mahdollisimman täysipainoista elämää, johon luonnollisena osana ja ilona kuuluu seksuaalinen kanssakäyminen.
Näihin intiimeihin hetkiin ei kuitenkaan juuri tilaisuuksia tarjoilla. Elämänsä yhteiskuntamme hyväksi antaneet ansaitsevat kunnioitusta, eivätkä suinkaan lokeroa loukosta loppusijoituspaikakseen, kun eivät ymmärtäneet kuolla pois heti eläköidyttyään. Valitettavasti arki on karua ja ankeaa. Vaikka monet asiat hoidettaisiin hyvin, yksityisyyden puute saattaa estää eväät onnellisuuteen.
Kuten aiemmin mainitsimme, on pariskuntien saatava asua yhdessä palvelutaloissakin. Täytyy kuitenkin muistaa, että rakkaus voi roihahtaa kypsässäkin iässä, kun sydämen valittu kohdataan vaikkapa palvelutalon käytävillä. Näissä iloisissa elämän käänteissä on suotava mahdollisuus seurusteluun ja myös ”yhteen muuttamiseen”.
Käytännön toimenpiteinä vaadimmekin, että yksityisyyden lisäämiseksi palvelutalojen asukkailla tulee aina olla mahdollisuus huoneeseen, jossa on lukollinen ovi – kuitenkin niin, että esimerkiksi hätätapauksissa henkilökunta saa oven avattua. Myös parisängyn sijoittaminen huoneeseen on oltava pyydettäessä mahdollista.
Ikääntyneenä varmasti jokainen meistä toivoo osakseen ihmisarvoista kohtelua, ja varmaa on, että ennemmin tai myöhemmin useimmat meistä kohtaavat sen hetken, jolloin tarvitsemme apua arjesta selviämiseen. Kuitenkin haluamme olla silloin onnellisia. Suokaamme tämä oikeus onneen nyt niille, jotka elävät tuota vaihetta tällä hetkellä!
Janne Hakkarainen
Pekka Peni
Oulun vihreät nuoret ry
Tasa-arvosta imago- ja kilpailukysymys
(Julkaistu Oulun vaalipiirin vihreät ry:n Viikon vieras blogissa 28.9.2009)
Suomea ajatellaan usein tasa-arvon mallimaana. Vaikka asiat ovat meillä paremmin kuin muualla, meillä ei ole syytä tuudittautua tyytyväisyyteen. Naisen euro on yhä 80 senttiä, asepalvelus koskee vain XY-sukupuolikromosomiston omaavia henkilöitä, naiset ajautuvat miehiä useammin pätkätyökierteeseen ja yhteiskunnan tavoitelluin juridinen sopimus, avioliitto, on varattu vain miehen ja naisen väliseksi instituutioksi.
Poliittisessa ammattislangissa tasa-arvolla tarkoitetaan naisen ja miehen välistä oikeudenmukaisuutta. Yhdenvertaisuudella sen sijaan viitataan sellaisiin henkilöön kohdistuviin ominaisuuksiin kuten esimerkiksi ikään, uskontoon, ihonväriin, seksuaaliseen suuntautumiseen, vammaisuuteen ja näistä seikoista johtuvaan syrjintään. Tässä kirjoituksessa kirjoitan lähinnä tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden taloudellisesta ulottuvuudesta: Kokemus on opettanut, että näiden asioiden eteenpäin vieminen ei edisty puhumalla itseisarvoista, vaan ne täytyy yhdistää hyötyyn.
Tasa-arvoasioiden merkitys korostuu taloudellisesti heikkoina aikakausina. Ensin lama koskettaa miesvaltaisia aloja, jotka ovat viennistä riippuvaisia. Kunnissa leikkausia kohdistetaan etenkin sosiaali-, terveys-, hoiva- ja koulutusaloille, jotka ovat perinteisesti naisvaltaisia aloja. Elvytystä kohdennetaan aloille ja yrityksille, jotka usein profiloituvat miesvaltaisina ja joiden tuottavuutta on helppo mitata.
Yhdenvertaisuusseikkojen yhä tärkeämpää roolia talouslaman aikana ei saa väheksyä. Jos luomme työpaikoille hyvinvoivan työskentelyilmapiirin, jossa jokainen voi vapaasti olla oma itsensä, työn tekemisen mielekkyys ja laatu paranevat olennaisesti. Tämä ilmenee työn hedelmissä, jotka voidaan poimia säästyneinä rahoina ja resursseina. Parhaimmat säästökohteet ovat juuri niitä, jotka ovat aineettomia ja joista jokainen osapuoli hyötyy. Tasa-arvoinen kunta on houkutteleva työnantaja.
Työpaikoissa, joissa ihmisten monimuotoisuus koetaan mieluummin lattiana, josta ponnistaa eikä kattona, johon törmätä, syntyy enemmän tulosta ja mikä tärkeintä, työntekijää kohdellaan ihmisarvoisesti. Tämä ilmenee lisäksi siinä, että arvopohjaltaan terveessä työpaikassa voi esittää mitä erilaisimpia ideoita, minkä pitäisi kiinnostaa erityisesti innovaatiokaupunki Oulua.
Ihminen voidaan saada tuntemaan olonsa hyvin tukalaksi ikänsä, ihonvärinsä, seksuaalisen suuntautumisensa, vammaisuutensa, uskonnottomuutensa, kielensä tai sukupuolisen identiteettinsä vuoksi, vaikka minkäänlaista lakia tai asetusta ei rikottaisikaan. Pohjois-Suomella ei yksinkertaisesti ole enää varaa menettää koulutettuja ja ammattitaitoisia ihmisiä poliittisiksi pakolaisiksi etelän suuriin kaupunkeihin vain siksi, että erilaisuus hämmentää meitä.
Janne Hakkarainen
Oululainen varavaltuutettu ja kaupungin tasa-arvotoimikunnan varapuheenjohtaja
Vaaleissa äänestetään inhimillisyydestä
(Julkaistu Kalevan mielipidepalstalla 5.6.2009)
Suomalaisten ehdokkaiden eurovaalikampanjointia voi luonnehtia mitäänsanomattomaksi. Esimerkiksi Saksassa Weimarin vihreät julistavat vaalimainoksessaan rohkeasti seuraavaa: “Ei natseja! Ruskea paska pilaa puuron.“
Muutamat ehdokkaat ovat säväyttäneet värikkäillä lausunnoillaan, joiden sisältö on valitettavasti myötäillyt pimeimmän keski-ajan asenneilmapiiriä. Kokoomuksen Kai Pöntinen on kohahduttanut jo omaakin puoluettaan sosiaalipummikampanjallaan.
Perussuomalaisten ehdokas Freddy Van Wonterghem on kunnostautunut rehentelemällä bordellikokemuksillaan. Omille lapsilleen hän ei kuitenkaan prostituoidun uraa suosittele: “En tietenkään suosittelisi sitä omille lapsilleni. On monia muitakin asioita, joita ei toivoisi lapsilleen, esimerkiksi lesbous tai homous. Joskun niin vain käy. Minä en siitä huolimatta hylkäisi jälkikasvuani“, hän perustelee Uusi Suomi -verkkolehdessä 3.6.
Onneksi Van Wonterghem ei aseta lapsilleen esimerkiksi hiustenväritoivomuksia.
Näissä vaaleissa äänestetään myös tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta. Toivon mahdollisimman monen muistavan tämän.
Janne Hakkarainen
varavaltuutettu (vihr.)
kaupungin tasa-arvotoimikunnan varapuheenjohtaja
Oulu
Oulusta Suomen homoystävällisin kaupunki
(Julkaistu Oulun ylioppilaslehdessä 3.9.2008)
Oulun vihreät nuoret kannattaa Helsingin Vihreiden Nuorten esittämää ajatusta Suomen homoystävällisimmän kaupungin valitsemisesta.
Uskomme, että homoystävällisimmän kaupungin tittelin tavoittelu tarjoaisi koko kaupungille mielenkiintoista yhteisöllistä tekemistä. Oulun tulisi ryhtyä tavoittelemaan titteliä konkreettisin toimin.
Mielestämme oikeutta olla oma itsensä ei voi väheksyä missään olosuhteissa. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien polkeminen ei ole enää nykypäivää. Oulua kutsutaan jo nyt pohjoisen homopääkaupungiksi. Useat nuoret haluavat pieniltä ja ahdasmielisiltä paikkakunnilta yliopistokaupunkiin.
On kaupungin etujen vastaista, että hyvin koulutetut nuoret muuttavat poliittisiksi pakolaisiksi etelän suurempiin asutuskeskuksiin. Homoystävällisyys vaikuttaa tutkitusti suoraan paikkakunnan innovatiivisuuteen ja kilpailukykyyn.
Johanna Kesti,
varapuheenjohtaja
Janne Hakkarainen,
sihteeri
Oulun vihreät nuoret ry
