Kuka Janne?
Olen Janne Hakkarainen, 22-vuotias germaanisen filologian opiskelija ja innokas työntämään lusikkani kaikkiin mahdollisiin soppiin. Valmistunen tällä vuosikymmenellä aineenopettajaksi.
Minulle vihreys tarkoittaa ilmastonmuutoksen pysäyttämistä, demokraattisempaa ja sosiaalisesti oikeudenmukaisempaa maailmaa, jossa ihmisten ja eläimien oikeuksia kunnioitetaan. Olen vihreä, koska sitä kautta koen pystyväni edistämään kaikkia minulle tärkeitä asioita.
Alun perin kiinnostukseni vihreiden toimintaan syttyi vuonna 2005. Siitä lähtien toimin mukana passiivisena tarkkailijana, ja varsinaisesti puolueeseen liityin vuoden 2007 tammikuussa. Oulun vihreistä nuorista on tullut minulle tärkeä yhteisö, ja toimin tänä vuonna hallituksen puheenjohtajana.
Ympäristöasiat ovat minulle tärkeitä. Olen harrastanut partiota 7-vuotiaasta lähtien, mikä on osaltaan vaikuttanut suhtautumisestani luontoon ja ympäristöön. Mielestäni luonnossa liikkuminen ja sen tunteminen on keskeistä, jotta tuntee sen suojelemisen arvoiseksi. Eläimiä ei saa välineellistää. Ihmiskunnalla ei yksinkertaisesti ole varaa olla astumatta kestävän kehityksen tielle, tai muuten meille käy köpelösti. Politiikan tavoitteena täytyy olla ihmisten onnellinen elämä luonnon itseisarvoa kunnioittaen. Talouskasvu ei itsessään johda hyvinvoinnin kasvuun.
Vuoden 2008 kesällä olin töissä Suomen luonnonsuojeluliitolla varainhankintaryhmän tiiminvetäjänä.
Yhdenvertaisuus on toinen intohimoni. Ihmisten tulee olla tasavertaisessa asemassa iästä, sukupuolesta ja sen ilmenemismuodoista, seksuaalisesta suuntautumisesta, uskonnosta, kulttuurista, vakaumuksesta, vammaisuudesta ja muista samanlaisista tekijöistä riippumatta. Lain edessä kaikkien tulee olla yhdenvertaisia. Joskus asiat saattavatkin paperilla näyttää hyvältä, mutta todellisuus voi olla valitettavasti aivan jotain muuta. Esimerkiksi liikuntarajoitteiset tietänevät tämän varsin hyvin.
Syksyllä 2008 olin ehdokkaana kunnallisvaaleissa. Sain 128 ääntä, mikä riitti varavaltuutetun paikkaan. Luottamuspaikkaneuvotteluissa hain kaupungin tasa-arvotoimikuntaan ja johon minut valittiinkin varapuheenjohtajaksi.
Olen myös kiinnostunut tietotekniikasta. Miksi kasvatamme kouluissamme kansainvälisille suuyrityksille kanta-asiakkaita, jos avoimen lähdekoodin ratkaisut ovat tehokkaampia, ilmaisia ja nimensä mukaisesti avoimia? Vastustan tietoverkkojen ennakkosensuuria. Kaikille tulee sallia sananvapaus, vaikka mielipiteet eivät kaikkia miellyttäisikään – parhaiten perusteettomat argumentit kuolevat niistä avoimesti keskusteltaessa.
Olen ollut Saksassa kaksi kertaa vaihdossa. Ensin 5 viikkoa Essen-Nord-Ost-lukiossa vuonna 2005 ja 4 kuukautta Chemnitzin teknillisellä yliopistolla vuonna 2009. Yliopistossa opiskelin saksaa ja kansainvälistä yritysviestintää. Kierrätysasioissa saksalaiset ovat edistyksellisiä – joskin pakon edessä ja jätevuorten uhatessa. Entisessä Itä-Saksassa sijaitseva Chemnitz on esimerkillinen opiskelijakaupunki siinä suhteessa, että siellä järjestetään opiskelijoille maksuton joukkoliikenne yhteistyössä kaupungin ja ylioppilaskunnan kanssa. Valitettavasti entisen Itä-Saksan mallikaupunkina pidetty Chemnitz, entiseltä nimeltään Karl-Marx-Stadt, ei ole kovin kaunis.
Syksyllä 2009 osallistuin Oulun yliopiston ylioppilaskunnan edustajistovaaleihin, joissa sain 38 ääntä ja tulin valituksi. Maksuton koulutus on tasa-arvoisen Suomen kannalta välttämättömyys ja pienen maan valttikortti. Yliopiston tarkoitus ei ole olla osakeyhtiö. Lisäksi yliopistolla tarjottava kasvisruoka saisi olla proteiinipitoisempaa ja ravitsevampaa.
Järjestötoiminta on harrastuksistani rakkain. Harrastan myös lukemista, elokuvia, kahviloissa istumista, kavereiden kanssa ajanviettämistä ja brittikomedioita.
